kahlehtiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kahlehtiminen (38)
- teonnimi verbistä kahlehtia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlehtiminen | kahlehtimiset |
| genetiivi | kahlehtimisen | kahlehtimisten kahlehtimisien |
| partitiivi | kahlehtimista | kahlehtimisia |
| akkusatiivi | kahlehtiminen; kahlehtimisen |
kahlehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlehtimisessa | kahlehtimisissa |
| elatiivi | kahlehtimisesta | kahlehtimisista |
| illatiivi | kahlehtimiseen | kahlehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlehtimisella | kahlehtimisilla |
| ablatiivi | kahlehtimiselta | kahlehtimisilta |
| allatiivi | kahlehtimiselle | kahlehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlehtimisena (kahlehtimisna) |
kahlehtimisina |
| translatiivi | kahlehtimiseksi | kahlehtimisiksi |
| abessiivi | kahlehtimisetta | kahlehtimisitta |
| instruktiivi | – | kahlehtimisin |
| komitatiivi | – | kahlehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahlehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kahlehtimis- | |