kaartuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaartuminen (38)
- teonnimi verbistä kaartua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaartuminen | kaartumiset |
| genetiivi | kaartumisen | kaartumisten kaartumisien |
| partitiivi | kaartumista | kaartumisia |
| akkusatiivi | kaartuminen; kaartumisen |
kaartumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaartumisessa | kaartumisissa |
| elatiivi | kaartumisesta | kaartumisista |
| illatiivi | kaartumiseen | kaartumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaartumisella | kaartumisilla |
| ablatiivi | kaartumiselta | kaartumisilta |
| allatiivi | kaartumiselle | kaartumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaartumisena (kaartumisna) |
kaartumisina |
| translatiivi | kaartumiseksi | kaartumisiksi |
| abessiivi | kaartumisetta | kaartumisitta |
| instruktiivi | – | kaartumisin |
| komitatiivi | – | kaartumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaartumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaartumis- | |