kaartua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kaartua (52-K) (taivutus[luo])

  1. tehdä mutka, olla kaarella
    Huoltoaseman jälkeen tie kaartuu vasemmalle.
    Tummana taivas kaartuu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑːrt̪uɑˣ/
  • tavutus: kaar‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaartua Kielitoimiston sanakirjassa