kaaos

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaaos (39)[1]

  1. epäjärjestys, sekasorto, hajaannus, sekaannus
    Täällä on täys kaaos päällä!
  2. maailman muodostumista edeltänyt oletettu järjestäytymätön tila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /'kɑː.os/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaaos kaaokset
genetiivi kaaoksen kaaosten
kaaoksien
partitiivi kaaosta kaaoksia
akkusatiivi kaaos;
kaaoksen
kaaokset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaaoksessa kaaoksissa
elatiivi kaaoksesta kaaoksista
illatiivi kaaokseen kaaoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaaoksella kaaoksilla
ablatiivi kaaokselta kaaoksilta
allatiivi kaaokselle kaaoksille
muut sijamuodot
essiivi kaaoksena kaaoksina
translatiivi kaaokseksi kaaoksiksi
abessiivi kaaoksetta kaaoksitta
instruktiivi kaaoksin
komitatiivi kaaoksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

muinaiskreikan sanasta χάος (kháos)[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaaosteoria, kaaostila, kaaostutkimus, liikennekaaos

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaaos Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.