körmy
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
körmy (1)
- (puhekieltä) olemukseltaan tai käytökseltään yrmeä, monissa tapauksissa sulkeutuneisuuteen taipuvainen, joskus myös korstomainen, henkilö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkørmy/
- tavutus: kör‧my
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | körmy | körmyt |
| genetiivi | körmyn | körmyjen |
| partitiivi | körmyä | körmyjä |
| akkusatiivi | körmy; körmyn |
körmyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | körmyssä | körmyissä |
| elatiivi | körmystä | körmyistä |
| illatiivi | körmyyn | körmyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | körmyllä | körmyillä |
| ablatiivi | körmyltä | körmyiltä |
| allatiivi | körmylle | körmyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | körmynä | körmyinä |
| translatiivi | körmyksi | körmyiksi |
| abessiivi | körmyttä | körmyittä |
| instruktiivi | – | körmyin |
| komitatiivi | – | körmyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | körmy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |