korsto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korsto (1)[1]

  1. (arkikieltä) olemuksekseltaan uhkaava, varsinkin isokokoinen, henkilö
    varsinainen naisen korsto
    Joku korsto tuli snägärillä aukoon päätään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorst̪o/
  • tavutus: kors‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korsto korstot
genetiivi korston korstojen
partitiivi korstoa korstoja
akkusatiivi korsto;
korston
korstot
sisäpaikallissijat
inessiivi korstossa korstoissa
elatiivi korstosta korstoista
illatiivi korstoon korstoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korstolla korstoilla
ablatiivi korstolta korstoilta
allatiivi korstolle korstoille
muut sijamuodot
essiivi korstona korstoina
translatiivi korstoksi korstoiksi
abessiivi korstotta korstoitta
instruktiivi korstoin
komitatiivi korstoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korsto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Lähikäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • korsto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1