käyvyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käyvyys (40)

  1. se, että on käyvä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæy̯ʋyːs/
  • tavutus: käy‧vyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käyvyys käyvyydet
genetiivi käyvyyden käyvyyksien
partitiivi käyvyyttä käyvyyksiä
akkusatiivi käyvyys;
käyvyyden
käyvyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi käyvyydessä käyvyyksissä
elatiivi käyvyydestä käyvyyksistä
illatiivi käyvyyteen käyvyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käyvyydellä käyvyyksillä
ablatiivi käyvyydeltä käyvyyksiltä
allatiivi käyvyydelle käyvyyksille
muut sijamuodot
essiivi käyvyytenä käyvyyksinä
translatiivi käyvyydeksi käyvyyksiksi
abessiivi käyvyydettä käyvyyksittä
instruktiivi käyvyyksin
komitatiivi käyvyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo käyvyyde-
vahva vartalo käyvyyte-
konsonantti-
vartalo
käyvyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan käyvä vartalosta käyv- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]