käyvä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
käyvä
- toiminnassa oleva
- Käyvä seinäkello kertoo ajan kulusta.
- käymisprosessissa oleva
- Käyvä kilju poreilee astiassaan.
- käyntikuntoinen
- Vuosia seisoneessa autossa on käyvä moottori.
- käypä
- Euro on käyvää valuuttaa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkæy̯ʋæ/
- tavutus: käy‧vä
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä käydä Akt.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
edelläkäyvä, järkeenkäyvä, laatuunkäyvä, päällekäyvä, sotaakäyvä, sydämeenkäyvä, syvällekäyvä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- käyvä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
käyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä käydä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käyvä | käyvät |
| genetiivi | käyvän | käyvien (käyväin) |
| partitiivi | käyvää | käyviä |
| akkusatiivi | käyvä; käyvän | käyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käyvässä | käyvissä |
| elatiivi | käyvästä | käyvistä |
| illatiivi | käyvään | käyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käyvällä | käyvillä |
| ablatiivi | käyvältä | käyviltä |
| allatiivi | käyvälle | käyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käyvänä | käyvinä |
| translatiivi | käyväksi | käyviksi |
| abessiivi | käyvättä | käyvittä |
| instruktiivi | – | käyvin |
| komitatiivi | – | käyvine |