käskyttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]käskyttäminen (38)
- teonnimi verbistä käskyttää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käskyttäminen | käskyttämiset |
| genetiivi | käskyttämisen | käskyttämisten käskyttämisien |
| partitiivi | käskyttämistä | käskyttämisiä |
| akkusatiivi | käskyttäminen; käskyttämisen |
käskyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käskyttämisessä | käskyttämisissä |
| elatiivi | käskyttämisestä | käskyttämisistä |
| illatiivi | käskyttämiseen | käskyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käskyttämisellä | käskyttämisillä |
| ablatiivi | käskyttämiseltä | käskyttämisiltä |
| allatiivi | käskyttämiselle | käskyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käskyttämisenä (käskyttämisnä) |
käskyttämisinä |
| translatiivi | käskyttämiseksi | käskyttämisiksi |
| abessiivi | käskyttämisettä | käskyttämisittä |
| instruktiivi | – | käskyttämisin |
| komitatiivi | – | käskyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käskyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käskyttämis- | |