kärytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kärytys (39)

  1. käryttäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæryt̪ys/
  • tavutus: kä‧ry‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kärytys kärytykset
genetiivi kärytyksen kärytysten
kärytyksien
partitiivi kärytystä kärytyksiä
akkusatiivi kärytys;
kärytyksen
kärytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kärytyksessä kärytyksissä
elatiivi kärytyksestä kärytyksistä
illatiivi kärytykseen kärytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kärytyksellä kärytyksillä
ablatiivi kärytykseltä kärytyksiltä
allatiivi kärytykselle kärytyksille
muut sijamuodot
essiivi kärytyksenä kärytyksinä
translatiivi kärytykseksi kärytyksiksi
abessiivi kärytyksettä kärytyksittä
instruktiivi kärytyksin
komitatiivi kärytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kärytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kärytys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä käryttää (käryt- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]