känni

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

känni (5)

  1. (arkikieltä) humalatila, juopumus
    Oletko kännissä?
    vetää kännit – tulla humalaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkænːi/
  • tavutus: kän‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi känni kännit
genetiivi kännin kännien
(kännein)
partitiivi känniä kännejä
akkusatiivi känni;
kännin
kännit
sisäpaikallissijat
inessiivi kännissä känneissä
elatiivi kännistä känneistä
illatiivi känniin känneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kännillä känneillä
ablatiivi känniltä känneiltä
allatiivi kännille känneille
muut sijamuodot
essiivi känninä känneinä
translatiivi känniksi känneiksi
abessiivi kännittä känneittä
instruktiivi kännein
komitatiivi känneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo känni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Olla kännissä on peräisin ruotsin kielisestä sanonnasta vara i känning.[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaatokänni, kännikala, perskänni, räkäkänni, änkyräkänni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • känni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]