kälykset
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kälykset (39) (monikollinen)
- henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkælykset̪/
- tavutus: kä‧lyk‧set
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kälykset |
| genetiivi | – | kälysten kälyksien |
| partitiivi | – | kälyksiä |
| akkusatiivi | –; – |
kälykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kälyksissä |
| elatiivi | – | kälyksistä |
| illatiivi | – | kälyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kälyksillä |
| ablatiivi | – | kälyksiltä |
| allatiivi | – | kälyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kälyksinä |
| translatiivi | – | kälyksiksi |
| abessiivi | – | kälyksittä |
| instruktiivi | – | kälyksin |
| komitatiivi | – | kälyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kälykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kälys- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
[henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä]: langokset