jyhkeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jyhkeys (40)[1]

  1. se, että on jyhkeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjyhkeys/ tai /ˈjyhkey̯s/
  • tavutus: jyh‧ke‧ys / jyh‧keys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jyhkeys jyhkeydet
genetiivi jyhkeyden jyhkeyksien
partitiivi jyhkeyttä jyhkeyksiä
akkusatiivi jyhkeys;
jyhkeyden
jyhkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi jyhkeydessä jyhkeyksissä
elatiivi jyhkeydestä jyhkeyksistä
illatiivi jyhkeyteen jyhkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jyhkeydellä jyhkeyksillä
ablatiivi jyhkeydeltä jyhkeyksiltä
allatiivi jyhkeydelle jyhkeyksille
muut sijamuodot
essiivi jyhkeytenä jyhkeyksinä
translatiivi jyhkeydeksi jyhkeyksiksi
abessiivi jyhkeydettä jyhkeyksittä
instruktiivi jyhkeyksin
komitatiivi jyhkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jyhkeyde-
vahva vartalo jyhkeyte-
konsonantti-
vartalo
jyhkeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan jyhkeä vartalosta jyhke- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jyhkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40