juurtuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
juurtuminen (38)
- teonnimi verbistä juurtua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juurtuminen | juurtumiset |
| genetiivi | juurtumisen | juurtumisten juurtumisien |
| partitiivi | juurtumista | juurtumisia |
| akkusatiivi | juurtuminen; juurtumisen |
juurtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juurtumisessa | juurtumisissa |
| elatiivi | juurtumisesta | juurtumisista |
| illatiivi | juurtumiseen | juurtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juurtumisella | juurtumisilla |
| ablatiivi | juurtumiselta | juurtumisilta |
| allatiivi | juurtumiselle | juurtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juurtumisena (juurtumisna) |
juurtumisina |
| translatiivi | juurtumiseksi | juurtumisiksi |
| abessiivi | juurtumisetta | juurtumisitta |
| instruktiivi | – | juurtumisin |
| komitatiivi | – | juurtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juurtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
juurtumis- | |