juurrutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juurrutus (39)

  1. juurruttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjuːrːut̪us/
  • tavutus: juur‧ru‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juurrutus juurrutukset
genetiivi juurrutuksen juurrutusten
juurrutuksien
partitiivi juurrutusta juurrutuksia
akkusatiivi juurrutus;
juurrutuksen
juurrutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi juurrutuksessa juurrutuksissa
elatiivi juurrutuksesta juurrutuksista
illatiivi juurrutukseen juurrutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juurrutuksella juurrutuksilla
ablatiivi juurrutukselta juurrutuksilta
allatiivi juurrutukselle juurrutuksille
muut sijamuodot
essiivi juurrutuksena juurrutuksina
translatiivi juurrutukseksi juurrutuksiksi
abessiivi juurrutuksetta juurrutuksitta
instruktiivi juurrutuksin
komitatiivi juurrutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo juurrutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
juurrutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä juurruttaa (juurrut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]