jutku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jutku (1)[1] (monikko jutkut)

  1. (puhekieltä, halventava) juutalainen
    jutkujen metkuja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjut̪ku/
  • tavutus: jut‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jutku jutkut
genetiivi jutkun jutkujen
partitiivi jutkua jutkuja
akkusatiivi jutku;
jutkun
jutkut
sisäpaikallissijat
inessiivi jutkussa jutkuissa
elatiivi jutkusta jutkuista
illatiivi jutkuun jutkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jutkulla jutkuilla
ablatiivi jutkulta jutkuilta
allatiivi jutkulle jutkuille
muut sijamuodot
essiivi jutkuna jutkuina
translatiivi jutkuksi jutkuiksi
abessiivi jutkutta jutkuitta
instruktiivi jutkuin
komitatiivi jutkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jutku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jutku

  1. (vanhahtava) temppu
    »No jokohan tuo Hyvärisen tyttö teki semmoisen tekonsa, että ei tule!...
    No tekiköhän tuo märä moisen jutkun
    (Lassila, Tulitikkuja lainaamassa)
    Seuraavana päivänä teki Buck saman jutkun ja onnistui pääsemään pakoon koko kappaleineen. (Erämaan ääni, Jack London)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jutku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1