juntta

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juntta (10-C)

  1. paalutuksessa käytettävä työväline, jolla paalua isketään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjunt̪t̪ɑ/
  • tavutus: junt‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juntta juntat
genetiivi juntan junttien
(junttain)
partitiivi junttaa junttia
akkusatiivi juntta;
juntan
juntat
sisäpaikallissijat
inessiivi juntassa juntissa
elatiivi juntasta juntista
illatiivi junttaan junttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juntalla juntilla
ablatiivi juntalta juntilta
allatiivi juntalle juntille
muut sijamuodot
essiivi junttana junttina
translatiivi juntaksi juntiksi
abessiivi juntatta juntitta
instruktiivi juntin
komitatiivi junttine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

[1] paalutuksessa käytettävä työväline:

Yhdyssanat[muokkaa]

paalujuntta

Substantiivi[muokkaa]

juntta (10-C)

  1. sotilashallitus tai muu politiikassa vaikutusvaltainen ryhmittymä
    Mauritanian juntta vapautti islamisteja. (ts.fi)

Etymologia[muokkaa]

[1] vaikutusvaltainen ryhmittymä: espanjan sanasta junta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sotilasjuntta

Substantiivi[muokkaa]

juntta (10-C)

  1. (murteellinen, Itä-Uusimaa) vaaleista jauhoista leivottu leipä
  2. (murteellinen, Itä-Uusimaa) isoiksi pitkoiksi leivottu pullapitko

Etymologia[muokkaa]

<< venäjän kielen фунт (funt, 'vanha venäläinen painoyksikkö, joka on noin 410 grammaa')

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

junttapulla

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • juntta Kielitoimiston sanakirjassa