paalutus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Paalutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Paalutus meneillään

Substantiivi[muokkaa]

paalutus (39)

  1. toimenpide maapohjan vahvistamiseksi paaluja käyttäen, myös ko. toimenpiteen tuloksena syntynyt rakennelma
    Paalutus on liki ehdoton edellytys heikolle maaperälle rakennettaessa.
  2. kiintopisteiden merkintä maastoon, myös tällaisten merkintöjen kokonaisuus
    Tulevalle asuinalueelle tehtiin karttasuunnitelman mukainen paalutus teiden ja tonttien merkitsemiseksi maastoon.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑːlut̪us/
  • tavutus: paa‧lu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paalutus paalutukset
genetiivi paalutuksen paalutusten
paalutuksien
partitiivi paalutusta paalutuksia
akkusatiivi paalutus;
paalutuksen
paalutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi paalutuksessa paalutuksissa
elatiivi paalutuksesta paalutuksista
illatiivi paalutukseen paalutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paalutuksella paalutuksilla
ablatiivi paalutukselta paalutuksilta
allatiivi paalutukselle paalutuksille
muut sijamuodot
essiivi paalutuksena paalutuksina
translatiivi paalutukseksi paalutuksiksi
abessiivi paalutuksetta paalutuksitta
instruktiivi paalutuksin
komitatiivi paalutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paalutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paalutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä paaluttaa (heikko vartalo paaluta- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]