jumittunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jumittunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä jumittua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jumittunut | jumittuneet |
| genetiivi | jumittuneen | jumittuneiden jumittuneitten |
| partitiivi | jumittunutta | jumittuneita |
| akkusatiivi | jumittunut; jumittuneen | jumittuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jumittuneessa | jumittuneissa |
| elatiivi | jumittuneesta | jumittuneista |
| illatiivi | jumittuneeseen | jumittuneisiin jumittuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jumittuneella | jumittuneilla |
| ablatiivi | jumittuneelta | jumittuneilta |
| allatiivi | jumittuneelle | jumittuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jumittuneena | jumittuneina |
| translatiivi | jumittuneeksi | jumittuneiksi |
| abessiivi | jumittuneetta | jumittuneitta |
| instruktiivi | – | jumittunein |
| komitatiivi | – | jumittuneine |