jumittuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jumittuminen (38)
- teonnimi verbistä jumittua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jumittuminen | jumittumiset |
| genetiivi | jumittumisen | jumittumisten jumittumisien |
| partitiivi | jumittumista | jumittumisia |
| akkusatiivi | jumittuminen; jumittumisen |
jumittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jumittumisessa | jumittumisissa |
| elatiivi | jumittumisesta | jumittumisista |
| illatiivi | jumittumiseen | jumittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jumittumisella | jumittumisilla |
| ablatiivi | jumittumiselta | jumittumisilta |
| allatiivi | jumittumiselle | jumittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jumittumisena (jumittumisna) |
jumittumisina |
| translatiivi | jumittumiseksi | jumittumisiksi |
| abessiivi | jumittumisetta | jumittumisitta |
| instruktiivi | – | jumittumisin |
| komitatiivi | – | jumittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jumittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jumittumis- | |