jumaluus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jumaluus (40)
- jumalan olemus; jumalallisuus
- yliluonnollinen voimallinen olento, jumala
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjumɑluːs/
- tavutus: ju‧ma‧luus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jumaluus | jumaluudet |
genetiivi | jumaluuden | jumaluuksien |
partitiivi | jumaluutta | jumaluuksia |
akkusatiivi | jumaluus; jumaluuden |
jumaluudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jumaluudessa | jumaluuksissa |
elatiivi | jumaluudesta | jumaluuksista |
illatiivi | jumaluuteen | jumaluuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jumaluudella | jumaluuksilla |
ablatiivi | jumaluudelta | jumaluuksilta |
allatiivi | jumaluudelle | jumaluuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jumaluutena | jumaluuksina |
translatiivi | jumaluudeksi | jumaluuksiksi |
abessiivi | jumaluudetta | jumaluuksitta |
instruktiivi | – | jumaluuksin |
komitatiivi | – | jumaluuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | jumaluude- | |
vahva vartalo | jumaluute- | |
konsonantti- vartalo |
jumaluut- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. yliluonnollinen voimallinen olento
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jumaluus Kielitoimiston sanakirjassa