jumalaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
- sellainen, jolla ei ole Jumalaa; joka ei ole uskovainen
- (arkikieltä) suuri, valtava
- Niiden talo on ihan jumalattoman iso!
- (arkikieltä) kauhea, hirveä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjumɑˌlɑt̪on/
- tavutus: ju‧ma‧la‧ton
Etymologia[muokkaa]
sanan jumala vartalosta jumala- ja suffiksista -ton
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: jumalattomasti
Yhdyssanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhahtava) jumalankieltäjä, ateisti
- Paree maas ku jumalattoman suus.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jumalaton | jumalattomat |
| genetiivi | jumalattoman | jumalattomien (jumalatonten) |
| partitiivi | jumalatonta | jumalattomia |
| akkusatiivi | jumalaton; jumalattoman |
jumalattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jumalattomassa | jumalattomissa |
| elatiivi | jumalattomasta | jumalattomista |
| illatiivi | jumalattomaan | jumalattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jumalattomalla | jumalattomilla |
| ablatiivi | jumalattomalta | jumalattomilta |
| allatiivi | jumalattomalle | jumalattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jumalattomana (jumalatonna) |
jumalattomina |
| translatiivi | jumalattomaksi | jumalattomiksi |
| abessiivi | jumalattomatta | jumalattomitta |
| instruktiivi | – | jumalattomin |
| komitatiivi | – | jumalattomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jumalattoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jumalaton- | |
Idiomit[muokkaa]
Sanonnat[muokkaa]
- Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C