jukuripää
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jukuripää
- (puhekieltä) itsepäinen henkilö tai eläin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jukuripää | jukuripäät |
| genetiivi | jukuripään | jukuripäiden jukuripäitten |
| partitiivi | jukuripäätä | jukuripäitä |
| akkusatiivi | jukuripää; jukuripään |
jukuripäät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jukuripäässä | jukuripäissä |
| elatiivi | jukuripäästä | jukuripäistä |
| illatiivi | jukuripäähän | jukuripäihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jukuripäällä | jukuripäillä |
| ablatiivi | jukuripäältä | jukuripäiltä |
| allatiivi | jukuripäälle | jukuripäille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jukuripäänä | jukuripäinä |
| translatiivi | jukuripääksi | jukuripäiksi |
| abessiivi | jukuripäättä | jukuripäittä |
| instruktiivi | – | jukuripäin |
| komitatiivi | – | jukuripäine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. itsepäinen henkilö tai eläin
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jukuripää Kielitoimiston sanakirjassa
