jukuripää
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jukuripää
- (puhekieltä) itsepäinen henkilö tai eläin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjukuriˌpæː/
- tavutus: ju‧ku‧ri‧pää
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jukuripää | jukuripäät |
genetiivi | jukuripään | jukuripäiden jukuripäitten |
partitiivi | jukuripäätä | jukuripäitä |
akkusatiivi | jukuripää; jukuripään |
jukuripäät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jukuripäässä | jukuripäissä |
elatiivi | jukuripäästä | jukuripäistä |
illatiivi | jukuripäähän | jukuripäihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jukuripäällä | jukuripäillä |
ablatiivi | jukuripäältä | jukuripäiltä |
allatiivi | jukuripäälle | jukuripäille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jukuripäänä | jukuripäinä |
translatiivi | jukuripääksi | jukuripäiksi |
abessiivi | jukuripäättä | jukuripäittä |
instruktiivi | – | jukuripäin |
komitatiivi | – | jukuripäine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jukuripää- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista jukuri ja pää
Käännökset[muokkaa]
1. itsepäinen henkilö tai eläin
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jukuripää Kielitoimiston sanakirjassa