joustavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

joustavuus (40)

  1. se, että on joustava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjou̯st̪ɑʋuːs/
  • tavutus: jous‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi joustavuus joustavuudet
genetiivi joustavuuden joustavuuksien
partitiivi joustavuutta joustavuuksia
akkusatiivi joustavuus;
joustavuuden
joustavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi joustavuudessa joustavuuksissa
elatiivi joustavuudesta joustavuuksista
illatiivi joustavuuteen joustavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi joustavuudella joustavuuksilla
ablatiivi joustavuudelta joustavuuksilta
allatiivi joustavuudelle joustavuuksille
muut sijamuodot
essiivi joustavuutena joustavuuksina
translatiivi joustavuudeksi joustavuuksiksi
abessiivi joustavuudetta joustavuuksitta
instruktiivi joustavuuksin
komitatiivi joustavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo joustavuude-
vahva vartalo joustavuute-
konsonantti-
vartalo
joustavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan joustava vartalosta joustav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]