joustava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]joustava (10)
- sellainen, joka joustaa
- Kaikki fiksut ja joustavat ihmiset ovat loppujen lopuksi naisia.
- (taloustiede) sellainen, jonka jousto (E) on suurempi kuin yksi (E>1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjou̯st̪ɑʋɑ/
- tavutus: jous‧ta‧va
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: joustavasti
- substantiivit: joustavuus
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- joustava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]joustava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä joustaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | joustava | joustavat |
| genetiivi | joustavan | joustavien (joustavain) |
| partitiivi | joustavaa | joustavia |
| akkusatiivi | joustava; joustavan |
joustavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | joustavassa | joustavissa |
| elatiivi | joustavasta | joustavista |
| illatiivi | joustavaan | joustaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | joustavalla | joustavilla |
| ablatiivi | joustavalta | joustavilta |
| allatiivi | joustavalle | joustaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | joustavana | joustavina |
| translatiivi | joustavaksi | joustaviksi |
| abessiivi | joustavatta | joustavitta |
| instruktiivi | – | joustavin |
| komitatiivi | – | joustavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | joustava- | |
| vahva vartalo | joustava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |