jorottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jorottaminen (38)
- teonnimi verbistä jorottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jorottaminen | jorottamiset |
| genetiivi | jorottamisen | jorottamisten jorottamisien |
| partitiivi | jorottamista | jorottamisia |
| akkusatiivi | jorottaminen; jorottamisen |
jorottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jorottamisessa | jorottamisissa |
| elatiivi | jorottamisesta | jorottamisista |
| illatiivi | jorottamiseen | jorottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jorottamisella | jorottamisilla |
| ablatiivi | jorottamiselta | jorottamisilta |
| allatiivi | jorottamiselle | jorottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jorottamisena (jorottamisna) |
jorottamisina |
| translatiivi | jorottamiseksi | jorottamisiksi |
| abessiivi | jorottamisetta | jorottamisitta |
| instruktiivi | – | jorottamisin |
| komitatiivi | – | jorottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jorottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jorottamis- | |