jorotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jorotus (39)

  1. jorottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjorot̪us/
  • tavutus: jo‧ro‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jorotus jorotukset
genetiivi jorotuksen jorotusten
jorotuksien
partitiivi jorotusta jorotuksia
akkusatiivi jorotus;
jorotuksen
jorotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jorotuksessa jorotuksissa
elatiivi jorotuksesta jorotuksista
illatiivi jorotukseen jorotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jorotuksella jorotuksilla
ablatiivi jorotukselta jorotuksilta
allatiivi jorotukselle jorotuksille
muut sijamuodot
essiivi jorotuksena jorotuksina
translatiivi jorotukseksi jorotuksiksi
abessiivi jorotuksetta jorotuksitta
instruktiivi jorotuksin
komitatiivi jorotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jorotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jorotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä jorottaa (jorot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jorotus Kielitoimiston sanakirjassa