jojo
Ulkoasu
![]() |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- eräänlainen narusta nykimällä pyöritettävä leikkikalu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjojo/
- tavutus: jo‧jo
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jojo | jojot |
genetiivi | jojon | jojojen |
partitiivi | jojoa | jojoja |
akkusatiivi | jojo; jojon |
jojot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jojossa | jojoissa |
elatiivi | jojosta | jojoista |
illatiivi | jojoon | jojoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jojolla | jojoilla |
ablatiivi | jojolta | jojoilta |
allatiivi | jojolle | jojoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jojona | jojoina |
translatiivi | jojoksi | jojoiksi |
abessiivi | jojotta | jojoitta |
instruktiivi | – | jojoin |
komitatiivi | – | jojoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jojo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]englannin sanasta yo-yo, alunperin japanilainen tavaramerkki.[2]
Käännökset
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- vetää itsensä jojoon – hirttää itsensä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jojo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Aapala, Kirsti: Jojo Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. Kotimaisten kielten keskus.