hirttää

Suomi

Verbi

hirttää (53-C) (taivutus[luo])

1. teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen, jolloin teloitettava kuristuu tai kuolee niskan katkeamiseen köyden varaan pudotettaessa

   Eräissä maissa on vielä nykyäänkin tapana hirttää kuolemaantuomitut.

2. (kuvaannollisesti, arkikieltä) tukahduttaa jokin

   Raggarit saatiin hirtettyä.

   Raggaritoiminta saatiin tukahdutetuksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhirt̪ːæːˣ/
• tavutus: hirt‧tää

Etymologia

• johdos substantiivista hirsi (hirt- + -tä- + -ä)

Käännökset

1. teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen

englanti: hang espanja: ahorcar ranska: pendre

turkki: idam etmek, asmak venäjä: вешать, повесить (perfektiivinen) viro: pooma, üles pooma

Liittyvät sanat

• hirsipuu, hirttoköysi, hirttosolmu, hirttosilmukka, hirttolava, hirttäminen, hirttotuomio
• pyöveli

Johdokset

• substantiivi: hirtto, hirttäjä
• verbit: hirttyä, hirtättää, refleksiivinen hirttäytyä

Idiomit

• hirttää kiinni
  1. (arkikieltä) jumittua, juuttua

     Henkilöauton kuljettaja joutui pulaan, kun auton kaasu hirtti kiinni moottoritiellä. (iltalehti.fi)

     Ultramatkoillahan ei ensisijaisena riskinä ole niinkään se, että pumppu hirttää kiinni, vaan lähinnä elimistön kuivuminen sopivan nesteytyksen puutteessa.

Aiheesta muualla

• hirttää Kielitoimiston sanakirjassa