Siirry sisältöön

hirttää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hirttää (53-C) (taivutus[luo])

  1. teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen, jolloin teloitettava kuristuu tai kuolee niskan katkeamiseen köyden varaan pudotettaessa
    Eräissä maissa on vielä nykyäänkin tapana hirttää kuolemaantuomitut. {{
  2. (kuvaannollisesti) puristua; jumittua, juuttua
  3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) tukahduttaa jokin
    Raggarit saatiin hirtettyä.
    Raggaritoiminta saatiin tukahdutetuksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhirt̪ːæːˣ/
  • tavutus: hirt‧tää

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • hirttää kiinni
    1. (arkikieltä) jumittua, juuttua
      Henkilöauton kuljettaja joutui pulaan, kun auton kaasu hirtti kiinni moottoritiellä. (iltalehti.fi)
      Ultramatkoillahan ei ensisijaisena riskinä ole niinkään se, että pumppu hirttää kiinni, vaan lähinnä elimistön kuivuminen sopivan nesteytyksen puutteessa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.