jana
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]jana (9)
- (geometria) suora viiva, jolla on kaksi päätepistettä
- Jana on suoran segmentti.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑnɑ/
- tavutus: ja‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jana | janat |
| genetiivi | janan | janojen (janain) |
| partitiivi | janaa | janoja |
| akkusatiivi | jana; janan |
janat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | janassa | janoissa |
| elatiivi | janasta | janoista |
| illatiivi | janaan | janoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | janalla | janoilla |
| ablatiivi | janalta | janoilta |
| allatiivi | janalle | janoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | janana | janoina |
| translatiivi | janaksi | janoiksi |
| abessiivi | janatta | janoitta |
| instruktiivi | – | janoin |
| komitatiivi | – | janoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. suora viiva, jolla on kaksi päätepistettä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- jana Kielitoimiston sanakirjassa
Swahili
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jana