säde

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Sade, Säde ja sade


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säde (48-F)

  1. (fysiikka) aalto- tai hiukkassäteilyn etenemistä kuvaava viiva; voimakkaasti yhdensuuntaistuneen säteilyn ilmentymä
  2. (geometria) ympyrän kehän ja ympyrän keskipisteen välinen jana
    Ympyrän säde on halkaisijan puolikas.
  3. (anatomia) hevosen kaviossa anturan takaosassa sijaitseva kiilamainen sarveismuodostuma, jossa erotetaan ulompi sarveissäde ja sisempi martosäde.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säde säteet
genetiivi säteen säteiden
säteitten
partitiivi sädettä säteitä
akkusatiivi säde; säteen säteet
sisäpaikallissijat
inessiivi säteessä säteissä
elatiivi säteestä säteistä
illatiivi säteeseen säteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi säteellä säteillä
ablatiivi säteeltä säteiltä
allatiivi säteelle säteille
muut sijamuodot
essiivi säteenä säteinä
translatiivi säteeksi säteiksi
abessiivi säteettä säteittä
instruktiivi sätein
komitatiivi säteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Jacobus Finnon 1580-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

auringonsäde, gammasäde, kaarevuussäde, kaarresäde, katodisäde, kuolemansäde, kuunsäde, kääntösäde, lasersäde, lämpösäde, martosäde, puolisäde, päivänsäde, sarveissäde, sädeannos, sädease, säde-eläin, sädehoito, sädekaisla, sädekehä, sädekivi, sädekukat, sädekukka, sädelatva, sädelihas, sädeloma, sädemittaus, sädemätä, sädepistooli, sädesieni, sädevamma, toimintasäde, toivonsäde, tutkasäde, valonsäde

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säde Kielitoimiston sanakirjassa
  • säde Tieteen termipankissa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säde (gen sädeme, part sädemet)

  1. kipinä
    lõkketule sädemed – nuotiotulen, nuotion kipinät

Taivutus[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säde Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.