iskostuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]iskostuminen (38)
- teonnimi verbistä iskostua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iskostuminen | iskostumiset |
| genetiivi | iskostumisen | iskostumisten iskostumisien |
| partitiivi | iskostumista | iskostumisia |
| akkusatiivi | iskostuminen; iskostumisen |
iskostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iskostumisessa | iskostumisissa |
| elatiivi | iskostumisesta | iskostumisista |
| illatiivi | iskostumiseen | iskostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iskostumisella | iskostumisilla |
| ablatiivi | iskostumiselta | iskostumisilta |
| allatiivi | iskostumiselle | iskostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iskostumisena (iskostumisna) |
iskostumisina |
| translatiivi | iskostumiseksi | iskostumisiksi |
| abessiivi | iskostumisetta | iskostumisitta |
| instruktiivi | – | iskostumisin |
| komitatiivi | – | iskostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iskostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
iskostumis- | |