iskostua

Suomi

Verbi

iskostua (52) (taivutus[luo])

1. tarttua, juuttua

Ääntäminen

• IPA: /ˈiskosˌt̪uɑˣ/
• tavutus: is‧kos‧tu‧a

Etymologia

• verbi iskostaa (vartalo iskost|a- + pääte -ua)

Käännökset

1. tarttua, juuttua

inarinsaame: cieggâđ

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: iskostuminen

Aiheesta muualla

• iskostua Kielitoimiston sanakirjassa