Siirry sisältöön

irstailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

irstailu (2)

  1. epäsiveellinen käytös

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈirst̪ɑi̯lu/
  • tavutus: irs‧tai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irstailu irstailut
genetiivi irstailun irstailujen
irstailuiden
irstailuitten
partitiivi irstailua irstailuita
irstailuja
akkusatiivi irstailu;
irstailun
irstailut
sisäpaikallissijat
inessiivi irstailussa irstailuissa
elatiivi irstailusta irstailuista
illatiivi irstailuun irstailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi irstailulla irstailuilla
ablatiivi irstailulta irstailuilta
allatiivi irstailulle irstailuille
muut sijamuodot
essiivi irstailuna irstailuina
translatiivi irstailuksi irstailuiksi
abessiivi irstailutta irstailuitta
instruktiivi irstailuin
komitatiivi irstailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo irstailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi irstailla + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]