irstailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]irstailu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈirst̪ɑi̯lu/
- tavutus: irs‧tai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irstailu | irstailut |
| genetiivi | irstailun | irstailujen irstailuiden irstailuitten |
| partitiivi | irstailua | irstailuita irstailuja |
| akkusatiivi | irstailu; irstailun |
irstailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irstailussa | irstailuissa |
| elatiivi | irstailusta | irstailuista |
| illatiivi | irstailuun | irstailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irstailulla | irstailuilla |
| ablatiivi | irstailulta | irstailuilta |
| allatiivi | irstailulle | irstailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irstailuna | irstailuina |
| translatiivi | irstailuksi | irstailuiksi |
| abessiivi | irstailutta | irstailuitta |
| instruktiivi | – | irstailuin |
| komitatiivi | – | irstailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irstailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. epäsiveellinen käytös
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- irstailu Kielitoimiston sanakirjassa