integrointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- se, kun jokin integroidaan, yhdentäminen; integraatio
- (matematiikka) se että muodostetaan funktio, jonka derivaatta on annettu funktio
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈint̪egˌroi̯nt̪i/
- tavutus: in‧teg‧roin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | integrointi | integroinnit |
| genetiivi | integroinnin | integrointien (integrointein) |
| partitiivi | integrointia | integrointeja |
| akkusatiivi | integrointi; integroinnin |
integroinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | integroinnissa | integroinneissa |
| elatiivi | integroinnista | integroinneista |
| illatiivi | integrointiin | integrointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | integroinnilla | integroinneilla |
| ablatiivi | integroinnilta | integroinneilta |
| allatiivi | integroinnille | integroinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | integrointina | integrointeina |
| translatiivi | integroinniksi | integroinneiksi |
| abessiivi | integroinnitta | integroinneitta |
| instruktiivi | – | integroinnein |
| komitatiivi | – | integrointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | integroinni- | |
| vahva vartalo | integrointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi integroida (vartalo integroi-) + johdin -nti
Käännökset
[muokkaa]1. se, kun jokin integroidaan, yhdentäminen
|
|
2. matematiikka
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- integrointi Kielitoimiston sanakirjassa
- integrointi Tieteen termipankissa