inkivääri
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]inkivääri (5)
- eräs maustekasvi (Zingiber officinale)
- sen maavarresta valmistettava mauste
- (yleisesti) mikä tahansa inkiväärien (Zingiber) suvun kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈiŋkiˌʋæːri/
- tavutus: in‧ki‧vää‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inkivääri | inkiväärit |
| genetiivi | inkiväärin | inkiväärien (inkiväärein) |
| partitiivi | inkivääriä | inkiväärejä |
| akkusatiivi | inkivääri; inkiväärin |
inkiväärit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inkiväärissä | inkivääreissä |
| elatiivi | inkivääristä | inkivääreistä |
| illatiivi | inkivääriin | inkivääreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inkiväärillä | inkivääreillä |
| ablatiivi | inkivääriltä | inkivääreiltä |
| allatiivi | inkiväärille | inkivääreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inkiväärinä | inkivääreinä |
| translatiivi | inkivääriksi | inkivääreiksi |
| abessiivi | inkiväärittä | inkivääreittä |
| instruktiivi | – | inkiväärein |
| komitatiivi | – | inkivääreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inkivääri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsi (vrt. ingefära), saksa ja muinaisranska < latinan sanasta gingiber, zingiber < muinaiskreikan sanasta ζιγγίβερῐς (zingíberis) < intiasta, singivera < mahdollisesti malajalamin inchi ’juuri’ + tamilin vēru ’juuri’, siten ’juurien juuri’[1][2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ ”Inkivääri”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus (Viitattu 16.7.2021)
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 59. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.