infinitiivi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Infinitiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

infinitiivi (5)[1]

  1. (kielitiede) verbin substantiivinen nominaalimuoto
    Suomen kielen infinitiivillä on neljä muotoa, joiden nimitykset ovat: I infinitiivi, II infinitiivi, III infinitiivi ja IV infinitiivi. Ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa, lyhyt ja pitkämuoto.
    Ensimmäisen infinitiivin lyhyt muoto on verbien sanakirjamuoto, josta pidempimuoto saadaan taivuttamalla translatiivisijassa ja lisäämällä possessiivisuffiksi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi infinitiivi infinitiivit
genetiivi infinitiivin infinitiivien
(infinitiivein)
partitiivi infinitiiviä infinitiivejä
akkusatiivi infinitiivi;
infinitiivin
infinitiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi infinitiivissä infinitiiveissä
elatiivi infinitiivistä infinitiiveistä
illatiivi infinitiiviin infinitiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi infinitiivillä infinitiiveillä
ablatiivi infinitiiviltä infinitiiveiltä
allatiivi infinitiiville infinitiiveille
muut sijamuodot
essiivi infinitiivinä infinitiiveinä
translatiivi infinitiiviksi infinitiiveiksi
abessiivi infinitiivittä infinitiiveittä
instruktiivi infinitiivein
komitatiivi infinitiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo infinitiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5