indikoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
indikoiminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | indikoiminen | indikoimiset |
| genetiivi | indikoimisen | indikoimisten indikoimisien |
| partitiivi | indikoimista | indikoimisia |
| akkusatiivi | indikoiminen; indikoimisen |
indikoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | indikoimisessa | indikoimisissa |
| elatiivi | indikoimisesta | indikoimisista |
| illatiivi | indikoimiseen | indikoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | indikoimisella | indikoimisilla |
| ablatiivi | indikoimiselta | indikoimisilta |
| allatiivi | indikoimiselle | indikoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | indikoimisena (indikoimisna) |
indikoimisina |
| translatiivi | indikoimiseksi | indikoimisiksi |
| abessiivi | indikoimisetta | indikoimisitta |
| instruktiivi | – | indikoimisin |
| komitatiivi | – | indikoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | indikoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
indikoimis- | |
Etymologia[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
indikoiminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä indikoida