immuunius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

immuunius (40)[1]

  1. (lääketiede) vastustuskyky tartunnanaiheuttajille
  2. esim. diplomaatin koskemattomuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈimːuːˌnius/ tai /ˈimːuːniu̯s/
  • tavutus: im‧muu‧ni‧us / im‧muu‧nius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi immuunius immuuniudet
genetiivi immuuniuden immuuniuksien
partitiivi immuuniutta immuuniuksia
akkusatiivi immuunius;
immuuniuden
immuuniudet
sisäpaikallissijat
inessiivi immuuniudessa immuuniuksissa
elatiivi immuuniudesta immuuniuksista
illatiivi immuuniuteen immuuniuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi immuuniudella immuuniuksilla
ablatiivi immuuniudelta immuuniuksilta
allatiivi immuuniudelle immuuniuksille
muut sijamuodot
essiivi immuuniutena immuuniuksina
translatiivi immuuniudeksi immuuniuksiksi
abessiivi immuuniudetta immuuniuksitta
instruktiivi immuuniuksin
komitatiivi immuuniuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo immuuniude-
vahva vartalo immuuniute-
konsonantti-
vartalo
immuuniut-

Etymologia[muokkaa]

immuuni + -us

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40