ilotteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilotteleminen (38)
- teonnimi verbistä ilotella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilotteleminen | ilottelemiset |
| genetiivi | ilottelemisen | ilottelemisten ilottelemisien |
| partitiivi | ilottelemista | ilottelemisia |
| akkusatiivi | ilotteleminen; ilottelemisen |
ilottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilottelemisessa | ilottelemisissa |
| elatiivi | ilottelemisesta | ilottelemisista |
| illatiivi | ilottelemiseen | ilottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilottelemisella | ilottelemisilla |
| ablatiivi | ilottelemiselta | ilottelemisilta |
| allatiivi | ilottelemiselle | ilottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilottelemisena (ilottelemisna) |
ilottelemisina |
| translatiivi | ilottelemiseksi | ilottelemisiksi |
| abessiivi | ilottelemisetta | ilottelemisitta |
| instruktiivi | – | ilottelemisin |
| komitatiivi | – | ilottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilottelemis- | |