ilotella

Suomi

Verbi

ilotella (67-C) (taivutus[luo])

1. pitää iloa hyvillä mielin

Ääntäminen

• IPA: /ˈiloˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: i‧lo‧tel‧la

Etymologia

• substantiivi ilo (vartalo ilo- + pääte -tella (:-ttele-))

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ilotteleminen, ilottelu

Aiheesta muualla

• ilotella Kielitoimiston sanakirjassa