ilmestys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmestys (39)

  1. (uskonto) tapahtuma, jossa yliluonnollinen todellisuus hetkellisesti tulee konkreettisesti keskelle näkyvää todellisuutta tai kokija siirtyy keskelle yliluonnollista; eroaa näystä siten, että jälkimmäisessä yksi tai useampi paikalla olija saa hetkellisesti kyvyn nähdä aineellisen todellisuuden keskeltä yliluonnolliseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmest̪ys/
  • tavutus: il‧mes‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmestys ilmestykset
genetiivi ilmestyksen ilmestysten
ilmestyksien
partitiivi ilmestystä ilmestyksiä
akkusatiivi ilmestys;
ilmestyksen 		ilmestykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmestyksessä ilmestyksissä
elatiivi ilmestyksestä ilmestyksistä
illatiivi ilmestykseen ilmestyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmestyksellä ilmestyksillä
ablatiivi ilmestykseltä ilmestyksiltä
allatiivi ilmestykselle ilmestyksille
muut sijamuodot
essiivi ilmestyksenä ilmestyksinä
translatiivi ilmestykseksi ilmestyksiksi
abessiivi ilmestyksettä ilmestyksittä
instruktiivi – ilmestyksin
komitatiivi – ilmestyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmestykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		ilmestys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ilmestyä (ilmesty- + -s)

Käännökset[muokkaa]

1. hetkittäinen kyky nähdä yliluonnolliseen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ilmestyskirja

Aiheesta muualla[muokkaa]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ilmestys&oldid=4444197”