ilmestys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmestys (39)

  1. (uskonto) tapahtuma, jossa yliluonnollinen todellisuus hetkellisesti tulee konkreettisesti keskelle näkyvää todellisuutta tai kokija siirtyy keskelle yliluonnollista; eroaa näystä siten, että jälkimmäisessä yksi tai useampi paikalla olija saa hetkellisesti kyvyn nähdä aineellisen todellisuuden keskeltä yliluonnolliseen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ilmestys ilmestykset
genetiivi ilmestyksen ilmestysten
ilmestyksien
partitiivi ilmestystä ilmestyksiä
akkusatiivi ilmestys; ilmestyksen ilmestykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi ilmestyksessä ilmestyksissä
elatiivi ilmestyksestä ilmestyksistä
illatiivi ilmestykseen ilmestyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ilmestyksellä ilmestyksillä
ablatiivi ilmestykseltä ilmestyksiltä
allatiivi ilmestykselle ilmestyksille
Muut
essiivi ilmestyksenä ilmestyksinä
translatiivi ilmestykseksi ilmestyksiksi
abessiivi ilmestyksettä ilmestyksittä
instruktiivi ilmestyksin
komitatiivi ilmestyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin ilmestyä vartalosta ilmesty- ja päätteestä -s

Käännökset[muokkaa]