identiteetti

Suomi

Substantiivi

identiteetti (5-C)

(filosofia) se, mikä tekee oliosta tai muusta entiteetistä määriteltävän ja tunnistettavan, antamalla sille joitakin ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat sen erottamisen muista olioista
(psykologia) ihmisen yksilöllinen käsitys itsestään ja omista persoonallisista ominaisuuksistaan
sosiologiassa identiteetti tarkoittaa yksilön näkemystä erilaisiin ryhmiin kuuluvuudesta
(matematiikka) neutraalialkio

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	identiteetti	identiteetit
genetiivi	identiteetin	identiteettien (identiteettein)
partitiivi	identiteettiä	identiteettejä
akkusatiivi	identiteetti; identiteetin	identiteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	identiteetissä	identiteeteissä
elatiivi	identiteetistä	identiteeteistä
illatiivi	identiteettiin	identiteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	identiteetillä	identiteeteillä
ablatiivi	identiteetiltä	identiteeteiltä
allatiivi	identiteetille	identiteeteille
muut sijamuodot
essiivi	identiteettinä	identiteetteinä
translatiivi	identiteetiksi	identiteeteiksi
abessiivi	identiteetittä	identiteeteittä
instruktiivi	–	identiteetein
komitatiivi	–	identiteetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	identiteeti-
vahva vartalo	identiteetti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. filosofia

englanti: identity

2. psykologia

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

3. matematiikka

Ks. neutraalialkio

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

identiteettikriisi, identiteettipolitiikka, kulttuuri-identiteetti, seksuaali-identiteetti, sukupuoli-identiteetti

Aiheesta muualla

identiteetti Kielitoimiston sanakirjassa
identiteetti Tieteen termipankissa
Artikkeli 2249 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa