hyväksyjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hyväksyjä (10)
- henkilö, joka hyväksyy
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhyʋækˌsyjæ/
- tavutus: hy‧väk‧sy‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyväksyjä | hyväksyjät |
| genetiivi | hyväksyjän | hyväksyjien (hyväksyjäin) |
| partitiivi | hyväksyjää | hyväksyjiä |
| akkusatiivi | hyväksyjä; hyväksyjän |
hyväksyjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyväksyjässä | hyväksyjissä |
| elatiivi | hyväksyjästä | hyväksyjistä |
| illatiivi | hyväksyjään | hyväksyjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyväksyjällä | hyväksyjillä |
| ablatiivi | hyväksyjältä | hyväksyjiltä |
| allatiivi | hyväksyjälle | hyväksyjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyväksyjänä | hyväksyjinä |
| translatiivi | hyväksyjäksi | hyväksyjiksi |
| abessiivi | hyväksyjättä | hyväksyjittä |
| instruktiivi | – | hyväksyjin |
| komitatiivi | – | hyväksyjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyväksyjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka hyväksyy
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hyväksyjä Kielitoimiston sanakirjassa