hybridisaatio
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hybridisaatio (3)
- (kemia) alkuaineen uloimpien atomiorbitaalien sekoittuminen hybridiorbitaaleiksi, jolla selitetään molekyylin muoto
- sp3-hybridisaatio
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hybridisaatio | hybridisaatiot |
genetiivi | hybridisaation | hybridisaatioiden hybridisaatioitten |
partitiivi | hybridisaatiota | hybridisaatioita |
akkusatiivi | hybridisaatio; hybridisaation |
hybridisaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hybridisaatiossa | hybridisaatioissa |
elatiivi | hybridisaatiosta | hybridisaatioista |
illatiivi | hybridisaatioon | hybridisaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hybridisaatiolla | hybridisaatioilla |
ablatiivi | hybridisaatiolta | hybridisaatioilta |
allatiivi | hybridisaatiolle | hybridisaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hybridisaationa | hybridisaatioina |
translatiivi | hybridisaatioksi | hybridisaatioiksi |
abessiivi | hybridisaatiotta | hybridisaatioitta |
instruktiivi | – | hybridisaatioin |
komitatiivi | – | hybridisaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hybridisaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. alkuaineen uloimpien atomiorbitaalien sekoittuminen hybridiorbitaaleiksi
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hybridisaatio Tieteen termipankissa