hurtta

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hurtta (10-C)

  1. (vanhahtava, runollinen) koira

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhurt̪ːɑ/

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hurtta hurtat
genetiivi hurtan hurttien
(hurttain)
partitiivi hurttaa hurttia
akkusatiivi hurtta;
hurtan
hurtat
sisäpaikallissijat
inessiivi hurtassa hurtissa
elatiivi hurtasta hurtista
illatiivi hurttaan hurttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hurtalla hurtilla
ablatiivi hurtalta hurtilta
allatiivi hurtalle hurtille
muut sijamuodot
essiivi hurttana hurttina
translatiivi hurtaksi hurtiksi
abessiivi hurtatta hurtitta
instruktiivi hurtin
komitatiivi hurttine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hurtta Kielitoimiston sanakirjassa