hurjistunut
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
hurjistunut (47) (komparatiivi hurjistuneempi, superlatiivi hurjistunein) (taivutus [luo])
- raivostunut, erittäin vihainen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hurjistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hurjistua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hurjistunut | hurjistuneet |
genetiivi | hurjistuneen | hurjistuneiden hurjistuneitten |
partitiivi | hurjistunutta | hurjistuneita |
akkusatiivi | hurjistunut; hurjistuneen | hurjistuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hurjistuneessa | hurjistuneissa |
elatiivi | hurjistuneesta | hurjistuneista |
illatiivi | hurjistuneeseen | hurjistuneisiin hurjistuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hurjistuneella | hurjistuneilla |
ablatiivi | hurjistuneelta | hurjistuneilta |
allatiivi | hurjistuneelle | hurjistuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hurjistuneena | hurjistuneina |
translatiivi | hurjistuneeksi | hurjistuneiksi |
abessiivi | hurjistuneetta | hurjistuneitta |
instruktiivi | – | hurjistunein |
komitatiivi | – | hurjistuneine |