raivostunut
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]raivostunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä raivostua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raivostunut | raivostuneet |
| genetiivi | raivostuneen | raivostuneiden raivostuneitten |
| partitiivi | raivostunutta | raivostuneita |
| akkusatiivi | raivostunut; raivostuneen |
raivostuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raivostuneessa | raivostuneissa |
| elatiivi | raivostuneesta | raivostuneista |
| illatiivi | raivostuneeseen | raivostuneisiin raivostuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raivostuneella | raivostuneilla |
| ablatiivi | raivostuneelta | raivostuneilta |
| allatiivi | raivostuneelle | raivostuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raivostuneena | raivostuneina |
| translatiivi | raivostuneeksi | raivostuneiksi |
| abessiivi | raivostuneetta | raivostuneitta |
| instruktiivi | – | raivostunein |
| komitatiivi | – | raivostuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raivostunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raivostunut- | |