huoruus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huoruus (40)[1]

  1. se, että on huora
  2. (vanhentunut) aviorikos
    kaksinkertainen huoruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoruus huoruudet
genetiivi huoruuden huoruuksien
partitiivi huoruutta huoruuksia
akkusatiivi huoruus; huoruuden huoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huoruudessa huoruuksissa
elatiivi huoruudesta huoruuksista
illatiivi huoruuteen huoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huoruudella huoruuksilla
ablatiivi huoruudelta huoruuksilta
allatiivi huoruudelle huoruuksille
muut sijamuodot
essiivi huoruutena huoruuksina
translatiivi huoruudeksi huoruuksiksi
abessiivi huoruudetta huoruuksitta
instruktiivi huoruuksin
komitatiivi huoruuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan huora vartalosta huor- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40