huorintekijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huorintekijä (12)
- (vanhentunut) henkilö, joka on tehnyt huorin eli aviorikoksen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuo̯rinˌt̪ekijæ/
- tavutus: huo‧rin‧te‧ki‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huorintekijä | huorintekijät |
| genetiivi | huorintekijän | huorintekijöiden huorintekijöitten (huorintekijäin) |
| partitiivi | huorintekijää | huorintekijöitä |
| akkusatiivi | huorintekijä; huorintekijän |
huorintekijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huorintekijässä | huorintekijöissä |
| elatiivi | huorintekijästä | huorintekijöistä |
| illatiivi | huorintekijään | huorintekijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huorintekijällä | huorintekijöillä |
| ablatiivi | huorintekijältä | huorintekijöiltä |
| allatiivi | huorintekijälle | huorintekijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huorintekijänä | huorintekijöinä |
| translatiivi | huorintekijäksi | huorintekijöiksi |
| abessiivi | huorintekijättä | huorintekijöittä |
| instruktiivi | – | huorintekijöin |
| komitatiivi | – | huorintekijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huorintekijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huorintekijä Kielitoimiston sanakirjassa